Kerron sinulle upeasta Venetsiasta

Venetsian tarina, vaikkakin lyhyt ja ytimekäs, voi alkaa vain vedestä. Ei niinkään Adrianmeren, joka on myös sen meri. Pikemminkin laguunin väreineen, heijasteineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen, väreineen ja väreineen, antavat eloa ja liikettä paitsi tälle poikkeukselliselle luonnonympäristölle myös sille täysin inhimilliselle elinympäristölle, joka on löytänyt kotinsa laguunista ja joka laguunin kanssa on päättänyt luoda yksi ruumis. Se "kala", joka näkyy ylhäältä ja saapuu venetsialaiselle Tesseran lentokentälle (näkemys, jota ei ehdottomasti saa hukata, kun tämä pandemia päättyy), vahvistaa sen.

Historiallinen kaupunki erottuu joukosta saarilla, hiekkarinteillä, kanavilla, ei vain kapeilla ja sisäisillä, jotka "rakentavat" kaupungin reittejä, vaan myös suuremmilla, joiden avulla voit "navigoida" laguunissa. Meren profiili on pohjassa, myös mantereen profiili. Venetsia ja laguuni, yksi ainoa ruumis. Ehkä myös tästä syystä venetsialainen runoilija Mario Stefani, hieman seurakunnallisuudella ja ripaus provokaatiolla, puhuu kaupungistaan ​​ja sen mantereeseen yhdistävästä laguunin ylittävästä sillasta (rautatie on vuodelta 1836, maantie 1933), kirjoitti, että "Jos Venetsialla ei olisi siltaa, Eurooppa olisi saari".

Venetsian värien viehätys ja sen Tiepolo-taivas

Selkeinä talvipäivinä jopa venetsialaisilla väreillä on oma syynsä kaupungin yleiseen viehätysvoimaan. Veden oma, pääosin vihreä, mutta valaistuna se saa erilaisia ​​sävyjä ja kirkkautta, joita on vaikea kuvailla. Monien enemmän tai vähemmän tärkeiden rakennusten julkisivujen tiilien varjostettu vaaleanpunainen. Muista vain yksi, Palazzo Ducale. Istrian kiven valkoinen, jota löytyy kaikkialta Venetsiassa, ajatellaanpa sitä Rialton silta. Marmorien monet värit, tyypiltään ja alkuperältään erilaiset, todellinen monikromioiden kilpailu. Jos päivät ovat sumuisia kirkkaiden sijasta (viime aikoina harvemmin kuin ennen), tämä väripaletti hajoaa hämmentämällä esineiden ja ihmisten profiileja ja luo tunnelman, joka on jollain tapaa epätodellinen, mutta varmasti maaginen. Tässä on kellotornin kärki, joka nousee esiin sumusta. Täällä voit nähdä (mutta ei kokonaan) sumun ja sumun välilläSan Giorgio Maggioren saari poikkeuksellisineen aarteineen. Se sijaitsee aivan San Marcon vieressä, mutta päästäksesi sinne sinun on ylitettävä vesi.

Emme voi unohtaa taivaan värejä, varsinkaan auringonnousun ja -laskun aikaan. Ne vaaleanpunaiset, siniset, harmaat, melkein valkoiset (vähenevät loputtomiin sävyihin) inspiroivat Giambattista Tiepolon teosten taivaat, jotka tunnetaan nimenomaan tiepoleschina.

Kun kellot soivat Venetsiassa…

Ja sitten äänet, ennen kaikkea kellojen äänet. Venetsia on yksi kaupunki täynnä kirkkoja, lähes 140, ja kellotorneja noin 170. Venetsiassa ei ole autoliikenteen melua ja siksi sen äänet ovat olennainen osa kaupunkielämää. Aamusta iltaan kirkkojen kellot ovat jokapäiväistä seuraa. Keskiyöllä "Marangonan", San Marcon kellotornin suurimman kellon (tunnetaan Venetsiassa nimellä "el paron de casa") maksut, leviävät ympäri kaupunkia ja toivottavat hyvää yötä yökyöpeleille. Erittäin viehättävä hyvää yötä.

Mutta myös airojen liputusta kanavissa, erityisesti intiimimmillä alueilla, joilla matkailu ei ole kovin suosittua. Gondolierien kutsu, "O'e", jotka varoittavat toisiaan, kun he ovat lähellä mutkaa tai kapeaa kanavaristeystä. Ja ihmisten puhe, erityisen värikäs ja hieman meluisa kaupungin suurimmalla kala- ja hedelmä- ja vihannestorilla, Rialto-torilla.

San Marcon basilikan kultaa tuhansissa tesseraeissa, jotka muodostavat sen mosaiikit

Callin ja campiellin läpi kävelemällä olemme matkalla kohti joulua, joka tänä vuonna Venetsiassa on omistettu valolle. Ja mikäpä sen ihmeellisempi valo kuin San Marcon basilikan mosaiikkien kulta, joka taianomaisesti heijastaa auringon mutta myös kuun valoa.

Eikä ole sattumaa, että tärkeä videopeliyritys valitsi äskettäin Piazza San Marcon ympäristön juhlistaakseen uusimman tuotteensa julkaisua markkinoille. Poikkeukselliset valoleikit ovat tehneet näistä tiloista runsaasti taidetta ja kulttuuria surrealistisia ja tieteisfiktiota. Melkein matka tulevaisuuteen, kohti seuraavan vuosituhannen kuvitteellista Venetsiaa. Jos mahdollista, vielä kauniimpi ja kiehtovampi.