Lounas 25. joulukuuta Keski-Italiassa, runsas ja perinteinen

Lounas 25. joulukuuta Keski-Italiassa, odottaa illallisen valmistuvan aattona "nojata", kun taas seuraavana päivänä on sallittua syödä runsaita ruokia.

Parhaimmillaan perhejuhliin varataan aina runsaat alkupalat ja lopuksi tyypillisiä perinteisiä jälkiruokia.

Lounas 25. joulukuuta

Klassisista alkupaloista löytyy mm bruschetta, kuuluisa paistettua parsakaalia ja turskaa sekoitettuna. Artisokat ovat Laziossa kovasti rakastettuja, ja niitäkin taikinassa paistettuna ei koskaan puutu lomiin. Ei vain sitä, vaan pöydissä tyypillisiä oli kerran runsaasti Roomalainen täytetty leipä, With sienet, muut eläimenosat ja béchamel. Tämä leipä, joka oli aikoinaan myös jouluaaton pöydässä, seurasianguilla marinadi, kuorittuja katkarapuja, pikkuiset mustekalat e suolakurkkua.

Usein lisukkeet voivat olla samat kuin jouluaaton illallisella, kuten artisokat alla Romanaa, sikuria sekä sekoitettuja ja paistettuja kasviksia. Jatkamme edellisestä, meillä on lasagnea tai fettuccinea kotitekoinen, paksu, huokoinen ja kastikkeella. Ensiruokien joukosta erottuu myös pirteä- tai piikkirotuinen pasta parsakaaliliemessä. Perinne kuitenkin toivoisi roomalaistyylistä parsakaalikeittoa porsaankuorella.

Lounas 25. joulukuuta ja kullanvärisiä paistettuja artisokat

Keitetyn lihan liemi, joka toivottaa tervetulleeksi tuoreen pastan, ei kannata jättää väliin. Toiset suosivat bucatinia tonnikalalla, mutta sen on oltava tuoretta ja hyvin leikattua. Ensimmäisten kurssien jälkeen, aina perinteitä noudattaen, tänä erityisenä päivänä, menu perustuu lihaan. Vielä on turskaa, erityisesti paistettua tai marinoitua capitonia, mukana paistettuja vihanneksia. Laziossa "parsakaali" on mestari.

Pääruokien kuningas on kuitenkin hyvin kuuluisa lampaanpaisti perunoiden kanssa; maukas ja maukas lampaanlihatyyppi. Toinen ruokalaji, joka perustuu aina lampaanlihaan se on haudutettua tai kirsikkatomaattia, salviaa ja rosmariinia kera. Jouluna se ei kuitenkaan ole ruokalaji, vaan eräänlainen tauko ensimmäisen ja toisen ruokalajin välillä. Paistetut ja paistetut kylkiluut tuskin puuttuvat pöydiltä, ​​ja ne syödään käsin "sormen palaminen".

lampaankyljyksiä

Muste, jota voisi löytää joko jouluna tai tapaninpäivänä, on myös picchiapò-keitetty liha; talteenottolautanen lihaliemen lihalle. Nimi Pippiapò juontaa juurensa siitä, että liha leikattiin ja melkein pahoinpideltiin. Sitten se päätyi pannulle tomaattien, sipulien ja perunoiden kanssa. Vulgaatin mukaan nimi on peräisin Trilussan sadusta, joka kertoo tietystä Picchiabbòsta.

Siitä huolimatta pöydillä, joista pöytäliinaa ei poisteta, on aina tarjottimia, joissa on saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, manteleita, kuivattuja viikunoita. Tänä päivänä se löytyi stracciatella, tai jopa seuraavana päivänä. Kyse on "harjoituksesta", mehevä naudanlihaliemi. Täällä keitetään vatkatut munat suolalla, pippurilla, parmesaania, muskottipähkinää ja maun mukaan raastettua sitruunankuorta.

Kynä

tarjottimet viittaavat talonpoikaiseen perinteeseen ja juttelemme pähkinänsärkijän kanssa puuhaillen. Lopuksi lopuksi makea, piparkakku ja keltainen leipä niitä on kaikkialla Keski-Italiassa. Ne ovat hyvin samankaltaisia ​​toistensa kanssa, maustettuja ja täytettyjä kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja suklaata. Perinteisesti ne makeutettiin hunajalla, nyt ne on korvattu sokerilla. Niitä löytyy supermarketeista, mutta niitä valmistetaan silti kotona Pontinen ja Ciociaria maaseudulla. Erittäin suosittuja ovat mostaccioli, rapeat mantelit, nocchiate ja nociate. Tyypillisiä Lazion makeisia, nocchiatea, rapeaa ja herkullista, hasselpähkinöitä ja hunajaa. Nociate on sen sijaan valmistettu hunajasta ja saksanpähkinöistä. Alemmassa Laziossa valmistetaan myös pannukakkuja rusinoilla tartaalit perunoihin. Ja niinpä messuilla bingon ja kauppiaan välissä et koskaan nouse pöydästä eikä suusi lakkaa pureskelemasta.